Asukkaat valittavat, että alueen jo olemassa olevien ongelmien lisäksi, jotka liittyvät sen väestökatoon, on myös institutionaalisia esteitä, jotka haittaavat alueen ylläpitämistä parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Sisällysluettelo
Se, mikä alkoi kiireellisenä toimenpiteenä ympäristöongelman ratkaisemiseksi, osoittautui vakavaksi taloudelliseksi iskuksi pienelle kunnalle Guadalajaran maakunnassa. Iruekan kunnanvaltuusto sai 2600 euron sakon kaupungin läpi virtaavan joen puhdistamisesta. Neuvoston mukaan toimenpide oli hyväksytty ja sen tarkoituksena oli estää saastuminen, joka olisi voinut jatkua useita päiviä. Tapaus herätti jälleen kysymyksiä hallinnollisesta tiukkuudesta ja sen vaikutuksista Espanjan maaseutualueisiin.
Sakon määräsi Tagus-joen vesistöalueen hallinto, joka vastaa julkisten vesivarojen hallinnasta vesistöalueella. Sakko koskee kuntaa, jonka väkiluku on vain 47, mikä osoittaa selvästi, millainen vaikutus tällaisella sakolla voi olla sen talouteen. Kunnanvaltuusto pitää päätöstä paitsi kohtuuttomana myös ristiriitaisena sen pääasiallisen tavoitteen, ympäristönsuojelun, kanssa.
Siivous on sallittua, mutta siitä seuraa sakko.
Hiruvekan pormestari Juan Antonio San ilmaisi kaupunginvaltuuston puolesta hämmästyksensä ja suuttumuksensa sakosta. Hän selitti, että joen uomassa tehdyt työt oli tehty joen vesistöalueen hallinnon ennakkoluvalla ja niiden tarkoituksena oli ratkaista tietty ongelma, joka aiheutti joen saastumista.
”Ilman näitä toimenpiteitä saastuminen olisi jatkunut vielä viikon”, todetaan asiakirjassa, jossa huomautetaan, että töiden päätyttyä alue oli edelleen samassa tilassa. Kaupunginvaltuusto väittää, että lisäympäristövahinkoja ei aiheutunut ja että puhdistus oli oikea-aikaista, välttämätöntä ja oikeasuhteista. Hyväksymisprosessi kuitenkin jatkui.
Pormestarille tämä tapaus heijastaa kuilua byrokraattisen järjestelmän ja pienten kaupunkien todellisuuden välillä. Lausunnossaan hän jopa vertaa tilannetta muihin viimeaikaisiin ympäristökatastrofeihin Espanjassa ja kysyy, miksi instituutioita, joita hän pitää tehottomina, ei ole uudistettu niiden jälkeen. Hänen kritiikkinsä kohdistuu paitsi itse rangaistukseen myös järjestelmään, joka sen mahdollisti.
Taloudelliset seuraukset ovat myös merkittävät. Sansasin mukaan 2 600 euron sakko on noin 10 % kunnan vuotuisesta budjetista. Kunnalla, jonka resurssit ovat hyvin rajalliset, tämä summa pakottaa sen leikkaamaan menoja muilla tärkeillä aloilla tai lykkäämään investointeja, jotka ovat tarpeen kaupungin kunnossapidon kannalta.
”Tämä ei pelasta maaseutua”
Tämän konkreettisen tapauksen lisäksi Jiruekan kaupunginvaltuusto tuomitsee rakenteellisen yhteyden puuttumisen Hydrografiseen konfederaatioon. He kuvailevat yhteistyötä tämän viraston kanssa ”labyrintiksi”, jossa on vastaamattomia puheluita, automaattisia nauhoituksia ja pitkiä menettelyjä ilman selkeää yhteyshenkilöä. Heidän mukaansa sen, minkä pitäisi olla yksinkertainen prosessi, muuttuu hallinnolliseksi koettelemukseksi.
Pormestari varoittaa, että tällaiset ”abstraktit säännöt, jotka ovat irrallaan paikallisesta todellisuudesta”, vaikuttavat erityisen voimakkaasti pieniin kuntiin, joilla ei ole riittävästi teknistä ja juridista osaamista toimia monimutkaisessa byrokraattisessa järjestelmässä. Hänen mielestään nämä päätökset eivät edistä asukkaiden pysymistä paikkakunnalla, vaan päinvastoin vahvistavat hylkäämisen ja institutionaalisen laiminlyönnin tunnetta.
Sakko on määrätty erityisen vaikeana taloudellisena aikana. Inflaatio ja keskeisten omaisuuserien, kuten asuntojen, hintojen nousu pakottavat monet ihmiset harkitsemaan asuinpaikkansa uudelleen. Jiruken kaltaiset kylät ovat jo muutenkin vaikeuksissa houkutellessaan tai pitämällä uusia perheitä. Sansa valittaa, että tämän suuruusluokan sakot lähettävät viestin, joka on täysin vastakkainen sille, mitä hallituksen virkamiehet yrittävät sanoa maaseudun elvyttämisestä.
”Usein toistuva lause ‘tyhjä Espanja’ jää tyhjäksi, jos ne, joilla on valta auttaa, keskittyvät esteiden luomiseen ratkaisujen etsimisen sijaan”, sanoo pormestari, joka näkee tässä tapauksessa kirkkaan esimerkin tällaisesta ristiriidasta. Hänen mielestään ympäristönsuojelu ja paikallisen itsehallinnon edistäminen eivät saisi olla vastakkaisia tavoitteita, vaan päinvastoin täydentää toisiaan.
Kaupunginvaltuusto päättää valituksensa selkeällä vaatimuksella: että ylemmät viranomaiset tarkistavat menettelyjään ja mukauttavat toimintansa pienten kuntien kokoon ja resursseihin. ”Kaupunkeja, jotka vain yrittävät suojella ympäristöään ja selviytyä, ei pitäisi rangaista suhteettomilla seuraamuksilla”, he vaativat.
Hirueken tapaus osoittaa selvästi yhä ilmeisemmän ristiriidan ympäristönormien ja todellisuuden välillä Espanjan maaseudulla.
Vuotojen ehkäisytoimenpiteet johtavat sakkoihin, ennaltaehkäisevät toimenpiteet budjettikriiseihin. Paikalliset asukkaat joutuvat pohtimaan: jos joen suojelu on niin kallista, kuka uskaltaa ryhtyä toimenpiteisiin seuraavalla kerralla?
