Ihmiset, jotka elävät 100 vuotta tai vanhemmiksi, voivat olla velkaa pitkäikäisyytensä paitsi elämäntavoilleen myös muinaisten esi-isiensä perinnölle. Tähän johtopäätökseen tulivat tutkijat, jotka tutkivat pitkäikäisten ihmisten genomi.
Tutkijat analysoivat 333 yli 100-vuotiaan ihmisen DNA:n ja vertasivat sitä 690 terveen, noin 50-vuotiaan aikuisen geneettisiin tietoihin. Sitten nämä tiedot verrattiin 103 muinaiseen genomiin, jotka edustivat neljää pääryhmää, jotka muodostivat nykyisen geenivarannon: länsimaiset metsästäjä-keräilijät, neoliittiset maanviljelijät Anatoliasta, pronssikauden nomadit ja muinaiset Iranin ja Kaukasuksen väestöt.
Analyysi osoitti, että pitkäikäisillä ihmisillä on huomattavasti suurempi osuus länsimaisista metsästäjä-keräilijöistä (Western Hunter-Gatherers, WHG) perittyä geneettistä perintöä – Euroopan vanhimmista asukkaista viimeisen jääkauden jälkeen. Muiden muinaisten populaatioiden osuus ei ollut yhteydessä todennäköisyyteen saavuttaa äärimmäinen ikä.
Tutkijoiden arvioiden mukaan jopa pieni lisäys metsästäjä-keräilijöiden DNA:n osuudessa lisäsi mahdollisuuksia elää 100-vuotiaaksi noin 38 %. Tämä vaikutus oli erityisen selvä naisilla: korkean geneettisen komponentin pitoisuuden ollessa suuri todennäköisyys tulla pitkäikäiseksi naiseksi yli kaksinkertaistui.
Tutkijat korostivat, että pitkäikäisyys määräytyy useiden tekijöiden, kuten genetiikan, ympäristön ja elämäntapojen, yhdistelmän perusteella. Saadut tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että muinaisen evoluution perintö voi vaikuttaa elinikään huomattavasti enemmän kuin aiemmin on ajateltu.
