Näin hän hyödyntää päivän ensimmäiset tunnit, jolloin hänen mielensä on selkeämpi ja aika on tuottavampaa.
Sisällysluettelo
Herääminen pimeässä ei ole poikkeus, vaan vakiintunut tapa. Isabel Díaz Ayuso kertoo, että hän aloittaa päivänsä hyvin aikaisin ja että aamun ensimmäinen osa on hänelle erittäin tärkeä. ”Olen jo töissä kello 6 aamulla”, hän sanoo. Heti herättyään, edes kahvia keittämättä, hän ryhtyy heti töihin. Se on erityinen selkeyden hetki, jonka hän hyödyntää täysimääräisesti.
Paras aika nukkua on päivän ensimmäiset tunnit.
Jotkut ihmiset tarvitsevat aikaa toipumiseen, mutta se ei koske häntä. ”Ensimmäiset kaksi tuntia ovat kultaisia; olen täysin innoissani”, hän selittää. Juuri silloin ideat syntyvät helpommin, ja hän tuntee todella käyttävänsä aikansa mahdollisimman tehokkaasti. Hänen mukaansa tämä tila johtuu paljolti nuoruudessa kehittyneistä tavoista: ”Herään levänneenä; se johtuu luultavasti opiskeluvuosistani.”
Aikainen herääminen antaa hänelle mahdollisuuden saada paljon aikaan ennen kuin päivä täyttyy työllä. Hänelle aikainen herääminen ei ole vain kurinalaisuuden, vaan myös tehokkuuden kysymys. Se on henkinen tila, jota hän vaalii, ja siitä on tullut keskeinen osa hänen päivittäistä rutiiniaan.
Päivä, joka alkaa hyvin aikaisin.
Joskus hän menee kuntosalille klo 8 aamulla. Mutta tämä käynti ei merkitse hänen päivänsä alkua, vaan pikemminkin taukoa jo muutenkin kiireisessä aikataulussa. Tunne, että ensimmäiset tunnit ovat kuluneet mahdollisimman tehokkaasti, antaa hänelle mahdollisuuden kohdata loppupäivä täysin erilaisella rauhallisuudella.
Tämä aikataulu selittää myös, miksi kun hänet nähdään myöhemmin tekemässä muita asioita, kuten menossa kuntosalille, ulkoinen vaikutelma ei aina vastaa todellisuutta. ”Sanon usein: ‘Ihmiset luulevat, että olen täällä tähän aikaan’, vaikka todellisuudessa herään ja alan työskennellä paljon aikaisemmin”, hän sanoo.
Arki, jonka hän yrittää pitää muuttumattomana.
Työn ulkopuolella hän korostaa, että hänen arki on yksinkertaista. Hän asuu vanhassa naapurustossaan ja yrittää noudattaa entistä päivittäistä rutiinia. ”Elän hyvin tavallista elämää ja kävelen edelleen naapurustossa kuten ennenkin, teen kaiken kuten ennenkin”, hän selittää.
Hän myöntää kuitenkin, että jatkuva julkisuus on hintansa arvoista. Yksinkertaiset toimet, kuten ostoksilla käynti tai asioiden hoitaminen, eivät ole enää täysin anonyymejä.
”Jopa alusvaatteita tai torille käydessä”, hän toteaa viitaten yksityisyyden menetykseen, joka seuraa kuuluisuutta.
Avoimuuden ja sulkeutuneisuuden välillä
Hän kuvailee itseään ujoiksi ihmiseksi, mikä ei aina ole ilmeistä ulkopuolelta katsottuna. ”Monet ihmiset eivät pidä minua kovin ujoina”, hän myöntää ja kuvailee samalla itseään ”erittäin vapaaksi, erittäin itsenäiseksi ihmiseksi”, joka on aina pitänyt ”itsenäisestä päätöksenteosta lapsuudesta lähtien”. .
Tällainen yhdistelmä tekijöitä tekee joistakin päivistä vaikeampia kuin toisista. ”On päiviä, jolloin on ylitettävä monia esteitä, eikä voi antaa niiden vaikuttaa itseensä”, hän myöntää. Hän ei puhu eristäytymisestä, vaan siitä, kuinka oppia selviytymään ympäristön ja muiden ihmisten mielipiteiden jatkuvasta vaikutuksesta.
Ayuso korostaa, että hän on täysin omistautunut työlleen. ”Teen kaiken suurella innolla”, hän sanoo. Mutta hän myöntää myös, että tämä omistautuminen työlle vaatii uhrauksia. ”Menetän paljon henkilökohtaista tilaa ja yksityisyyttä”, hän toteaa. Hänen tapauksessaan varhainen herääminen ja mahdollisuus löytää henkilökohtaista tilaa ovat keino tasapainottaa työ, yksityiselämä ja jatkuva läsnäolo yhteiskunnassa.
