Afantasia on ajattelun erityispiirre, jossa henkilö ei kykene luomaan mielessään mielivaltaisesti visuaalisia kuvia, esimerkiksi kuvittelemaan omenaa tai läheisen kasvoja. Se ei ole sairaus, vaan neurologinen erityispiirre, jota esiintyy 1–4 prosentilla ihmisistä. Monet huomaavat sen itsessään vain sattumalta, kun he oppivat, miten muiden mielikuvitus toimii.
Vuonna 2022 tutkijat Uuden Etelä-Walesin yliopistosta (Sydney) kehittivät ensimmäisen objektiivisen fysiologisen testin afantian tunnistamiseksi, joka perustuu pupillin reaktion mittaamiseen. Testattaville näytettiin kirkkaita ja tummia kuvioita: useimmilla pupilli supistui refleksinomaisesti kirkkaiden ärsykkeiden vaikutuksesta ja laajeni tummien ärsykkeiden vaikutuksesta. Sitten osallistujia pyydettiin yksinkertaisesti kuvittelemaan nämä kuviot. Ihmisillä, joilla oli kehittynyt mielikuvitus, pupillit reagoivat kuvitteelliseen valoon lähes samalla tavalla kuin todelliseen valoon. Osallistujilla, jotka ilmoittivat afantasiasta, tällaista reaktiota ei havaittu, mikä oli ensimmäinen biologinen todiste tämän tilan olemassaolosta.
On tärkeää huomata, että visuaalisten kuvien puuttuminen ei tarkoita muistiongelmia tai haluttomuutta suorittaa tehtävää. Kokeen aikana, kun osallistujat yrittivät kuvitella neljää esinettä samanaikaisesti, afantasiaa sairastavien ihmisten pupillit laajenivat, mikä on merkki lisääntyneestä henkisestä ponnistuksesta. Tulos osoittaa, että osallistujat yrittivät suorittaa tehtävän, mutta käyttivät muita, ei-visuaalisia strategioita, kuten tukeutumista faktoihin tai abstrakteihin käsitteisiin.
Siten pupillin reaktio kuvitteellisiin valostimuleihin voi olla yksinkertainen ja luotettava keino afantasiadiagnoosin tekemiseen. Tämä löytö korostaa ihmismielen piilevää monimuotoisuutta ja muistuttaa, että eri ihmisten sisäiset kokemukset voivat olla hyvin erilaisia.
