Mitä tiedetään oudosta kohteesta PSR J2322-2650b. Astronomit ovat löytäneet James Webb -teleskoopin avulla eksoplaneetan, jonka ilmakehä ei muistuta mitään aiemmin tutkittua. Kohde on saanut nimityksen PSR J2322-2650b: sen massa on suunnilleen verrattavissa Jupiterin massaan, mutta sen olemassaolon olosuhteet ja kemia poikkeavat huomattavasti tavanomaisista käsityksistä kaasujättiläisistä.
PSR J2322-2650b ei kiertää tavallista tähteä, vaan pulsaria – nopeasti pyörivää neutronitähtiä. Planeetan kiertorata on erittäin tiukka: etäisyys on noin 1,6 miljoonaa kilometriä, ja se kiertää täyden kierroksen noin 7,8 tunnissa. Tällaisissa olosuhteissa objekti altistuu voimakkaalle säteilylle ja vuorovesivoimille, joiden vuoksi se on tutkijoiden kuvauksen mukaan pitkänomainen ja muistuttaa muodoltaan sitruunaa.
Keskeinen löytö liittyy ilmakehään. Sen sijaan, että eksoplaneetoilta odotettaisiin molekyylejä, kuten vesihöyryä, metaania tai hiilidioksidia, Webbin saama spektri viittaa seokseen, jossa helium ja hiili ovat hallitsevia. Tiedoista erottui myös molekyylihiili (C₂ ja C₃) ja merkkejä ”nokeisista” pilvistä. Tutkimuksen tekijät olettavat, että syvissä kerroksissa korkeassa paineessa hiili voi tiivistyä timanteiksi.
Myös havainnointitilanne oli epätavallinen. Pulsari säteilee pääasiassa gammasäteilyä ja korkeaenergisiä hiukkasia, jotka eivät kuulu Webbin infrapunalaitteiden herkkyysalueelle. Tämän seurauksena ”isäntätähden” vaikutus ei häirinnyt mittauksia, ja tiimi pystyi saamaan erityisen ”puhtaan” spektrin planeetan heikosta lämpösäteilystä.
Löytö johtaa välittömästi kysymykseen alkuperästä. Tutkijoiden mukaan niin voimakasta hiilen rikastumista on vaikea sovittaa yhteen tunnettujen planeettojen muodostumismekanismien kanssa. Järjestelmä muistuttaa osittain harvinaista ”mustan lesken” skenaariota, jossa pulsari vähitellen repii ainetta kumppaniltaan, mutta sekin ei tekijöiden arvion mukaan selitä havaittua kemiaa. Yksi keskustelun osallistujista, tähtitieteilijä Roger Romani (Stanfordin yliopisto), esittää hypoteesin, jossa lähes puhdasta hiiltä sisältävät kiteet nousevat ylöspäin ja sekoittuvat heliumia, mutta silloin jää epäselväksi, mikä estää happea ja typpeä osallistumasta tähän seokseen.
