Integroitujen tuotantoketjujen kehittäminen edellyttää valtion investointien lisäämistä, yritysten osallistumista ja tiedeyhteisön tukea. Tuottajat kärsivät edelleen teknisen ja taloudellisen tuen puutteesta.
Sisällysluettelo
Viimeisten 12 vuoden aikana Highland-yhtiö on vienyt valmista guacamolea eri maihin: Chileen, Yhdysvaltoihin, El Salvadoriin ja Costa Ricaan. Kahdeksankymmentä prosenttia tuotannosta on tarkoitettu vientiin , ja se eroaa muista tuotteista siinä, että se on korkeapaineistettu, mikä tarkoittaa, että vaikka siinä ei ole säilöntäaineita, sen säilyvyysaika pakastettuna on yksi vuosi. ”Juuri tässä syntyy suurin osa lisäarvosta”, sanoo Highlandin tehtaan johtaja Josué Soto.
Ensimmäinen askel tämän arvoketjun edistämisessä on ymmärtää, että laatu ja turvallisuus ovat ennaltaehkäiseviä, eivät korjaavia tekijöitä. Tämä antaa yrityksille mahdollisuuden analysoida riskejä ja edistää niiden perusteella tarvittavaa tutkimusta vientiä varten kilpailukykyisille markkinoille, sanoo Minor Ordóñez, Inlasa-laboratorion erityisprojektien johtaja, joka tukee elintarviketeollisuutta Guatemalassa ja Keski-Amerikassa.
Jalostetut tai muunnellut tuotteet ovat lisäarvoa tuottavia tuotteita, ja Ordóñezin mukaan maan talouskasvun tulisi keskittyä juuri tähän tavoitteeseen.
Tuotteista, joiden tuotannossa Guatemala voisi vahvistaa asemaansa lisäarvoa tuottavalla jalostuksella, voidaan mainita kaakao – laadun ja luokittelun parantamisen ansiosta; hunaja – erilaisille lajikkeille suotuisan mikroilmaston monimuotoisuuden ansiosta; sekä kardemumma, jonka vienti on kasvanut merkittävästi ja joka vaatii luokittelun ja sivutuotteiden käytön parantamista. Tästä kertoo Analisia Paz Pierri de Galindo, tutkija maatalous- ja elintarviketutkimuskeskuksesta.
Uusille markkinoille pääsy
Guatemalan avokadot erottuvat korkeasta öljypitoisuudestaan, joka antaa niille kermaisen pehmeyden, paremman tekstuurin ja maun. Nämä ominaisuudet tekevät Guatemalan avokadoista kilpailukykyisen tuotteen, joka pystyy pääsemään kansainvälisille markkinoille. Josué Soton mukaan tuotteen lisäarvo parantaa sen kilpailukykyä ja tarjoaa joustavuutta koko toimitusketjussa.
Kun verrataan avokadoa kasviperäiseen guacamoleen, jälkimmäisellä on merkittävä etu, koska se ei sisällä säilöntäaineita, mikä helpottaa logistiikkaa, varastojen suunnittelua ja kansainvälistä jakelua”, Soto sanoo ja lisää, että tuoreiden hedelmien käsittely tarkoittaa lyhyempää säilyvyyttä ja suurempaa herkkyyttä ajalle ja lämpötilalle.
Analisia Paz Pierri de Galindon mukaan jalostetun guacamolen lisäksi muita tuotteita, joilla on potentiaalia vientiin korkean lisäarvon tuotteina, ovat juomat, keksit ja välipalat, pakastetut hedelmät ja vihannekset, sublimoidut hedelmät ja vihannekset, kastikkeet, uutteet ja premium-luokan suklaa, joka on valmistettu guatemalalaisesta kaakaosta.
Myös mahdollisuus lisätä vientiä Yhdysvaltoihin on tunnistettu. Vaikka vienti tähän alueeseen on jo käynnissä, se on markkina-alue, jolla on etuja, kuten maantieteellinen läheisyys, Soto toteaa.
Ensimmäisen askeleen ottaminen lisäarvoa tuottavien tuotteiden kehittämisessä ei kuitenkaan ole helppo tehtävä. Soto selittää, että uuden tuotteen kehittäminen kestää noin vuoden, ideoinnista kansainvälisten myymälöiden lanseeraukseen. Muissa maissa tämä prosessi on yleensä nopeampi, ja sopimukset solmitaan noin kuuden kuukauden kuluessa.
Mitä tarvitaan?
Ordoñesin mukaan guacamolen lisäksi kuivatut tuotteet ovat yksi tärkeimmistä jalostustavoista, jotka myös tuottavat lisäarvoa.
Tällaisille tuotteille on erittäin tärkeää varmistaa, että ne eivät pilaannu kuljetuksen aikana ilman jäähdytystä. Ordoñesin mukaan tämä tarkistetaan arvioimalla kosteus, veden aktiivisuus ja, kasviperäisten tuotteiden osalta, torjunta-ainejäämät. Hän lisää, että on tärkeää ymmärtää kohdemarkkina selvästi, koska se määrittää kussakin alueella sovellettavat säännöt ja standardit.
Josué Soto uskoo, että valtion tuen lisääminen pienille tuottajille on avain maan mahdollisuuksien laajentamiseen. ”Tässä on valtava potentiaali tuotantomäärien kasvattamiseen”, hän väittää ja lisää, että tekninen apu mahdollistaa nykyisten työmenetelmien parantamisen ja kilpailukyvyn lisäämisen kansainvälisillä markkinoilla.
Ordóñez varoittaa, että Guatemala on jo kärsinyt negatiivisista seurauksista, jotka johtuvat saastuneella vedellä kasteltujen tuotteiden sekä bakteeri- ja loisten vaaraa aiheuttavien tuotteiden viennistä, ja huomauttaa, että virallista vertailumenetelmää loisten analysoimiseksi elintarvikkeissa ei ole olemassa.
Tässä yhteydessä Ordóñez toteaa, että guatemalalaiset laboratoriot ovat äskettäin saaneet koulutusta maatalous-, karjankasvatus- ja elintarvikeministeriössä (MAGA). Asiantuntija täsmentää kuitenkin, että pienet tuottajat eivät ole vastuussa kaikkien analyysien suorittamisesta itse, vaan heidän tulisi saada neuvontaa ja teknistä tukea vaatimusten ja prosessien ymmärtämiseksi.
Keskeinen näkökohta on tuotanto- ja jakeluketjujen vahva integrointi, mitä Analisia Paz Pierri de Galindon mukaan ei ole vielä onnistuttu saavuttamaan. Tutkija korostaa, että kansainvälisen markkinan vaatimusten täyttämiseksi tarvitaan muutoksia maataloustuotannossa, sadonkorjuun jälkeisessä käsittelyssä, elintarviketurvallisuuden valvonnassa ja lopputuotteen laadussa.
”Kun toimet toteutetaan erillään toisistaan, tehtävästä tulee paljon vaikeampi. Kun toimitaan integroitujen toimitusketjujen puitteissa, kaikkien on helpompi edetä yhdessä”, Paz toteaa.
Uusien teknologioiden saatavuus ja käyttö
Danta aloitti toimintansa vuonna 2008 pienenä käsintehtyä suklaata valmistavana yrityksenä, mikä Carlos Eichenbergerin, Danta Chocolaten perustajan ja suklaanvalmistajan, mukaan erottaa sen tuotteet tavallisesta kaakaosta. Hän korostaa, että Guatemalan kaltaiselle maalle, jossa tuotanto on vähäistä, ratkaisu on kakaon jalostaminen sen lisäarvon kasvattamiseksi sen sijaan, että sitä käytettäisiin raaka-aineena.
Eichenbergerin mukaan tämä mahdollistaa enemmän ulkomaan valuutan pysymisen maassa ja parantaa logistiikan tehokkuutta: ”Jos viemme vain raakaa kaakaota, saamme hieman enemmän rahaa sen alkuperästä, mutta emme ansaitse mitään jalostuksesta.”
Potentiaalistaan huolimatta tällä tuotannolla on rajoituksensa: Guatemalan kakaotuotanto on vähäistä. Eichenbergerin mukaan maalla ei ole riittävästi teollista kapasiteettia täyttääkseen maailmaa suklaalla, erityisesti raaka-aineiden puutteen ja paikallisen markkinan ehtymisen estämisen vuoksi. Siksi hän ehdottaa ratkaisuksi korkealaatuisen käsityöläistuotannon ylläpitämistä, joka on suunnattu premium-segmentille.
Tällaisen tuotantotason saavuttamiseksi, joka vaatii suurempaa erikoistumista, Paz nostaa esiin esteitä, kuten koulutuksen, rahoituksen saatavuuden ja liiketoimintamallin, joka sisältää innovaatioiden käyttöönoton.
Uusista teknologioista keskustellessaan Paz korostaa maaperän ja vesivarojen hallinnan, ilmastotietojen saatavuuden, geneettisen parantamisen ja korkeampia satoja tuottavien siementen käytön sekä maaperän valmistelun ja sadonkorjuun mekanisoinnin merkitystä.
Samoin Ordóñez väittää, että koulutuksen tulisi olla prioriteetti paitsi teknikoille myös operaattoreille, keskijohdolle ja johtajille. Ordóñezin mukaan jokaisen tulisi ymmärtää selvästi, mihin ollaan menossa, mitä lisäarvo tarkoittaa ja miksi lain noudattaminen ja elintarviketurvallisuuden varmistaminen ovat ratkaisevan tärkeitä.
Institutionaalisesta näkökulmasta Paz korostaa, että tuottajilla on oltava pääsy rangaistuksettomiin luottoihin, joihin liittyy taloudellinen koulutus.
Selkeä johtajuus
Guatemalassa maatalous-, karjankasvatus- ja elintarvikeministeriö (MAGA) on maatalouden ja joidenkin elintarvikkeiden sääntelyviranomainen. Sen tehtäviin kuuluu vähimmäisvaatimusten asettaminen ja niiden kansainvälisten standardien mukaisuuden varmistaminen, Ordóñez selittää ja lisää, että sääntelyviranomaisen rooli ei ole rangaista, vaan edistää maan kehitystä tukemalla alan vaatimusten noudattamista.
”Resurssit ovat todellakin rajalliset. Emme voi tarkastaa kaikkia pienviljelijöitä, mutta voimme asettaa prioriteetteja ja toimia osuuskuntien, yhdistysten ja strategisten alojen kautta. On tärkeää, että valvonta toteutetaan yhdessä teknisen tuen kanssa, ei pelkästään sanktioiden avulla”, Ordóñez korostaa.
Eichenbergerin mukaan maalla ei tällä hetkellä ole riittävästi virallista tukea. Liikemies mainitsee esimerkkinä Nicaraguan ja Perun, joissa hallitukset ovat investoineet resursseja ja varoja erilaisten maataloustuotteiden tuotantoon. ”Tämä osoittaa, että suorat viralliset investoinnit toimivat, jos niitä hallinnoidaan oikein”, hän toteaa.
Paz puolestaan katsoo, että vastuu tulisi jakaa eri sektoreiden kesken. Akateemisen yhteisön tulisi mennä kentälle, ymmärtää todelliset tarpeet ja keskittää koulutuksensa tuottajien ja arvoketjujen konkreettisiin ongelmiin. Hallituksen tulisi edistää integraatiota ja luoda foorumeita tuottajien organisoitumiselle. Yksityisen sektorin puolestaan on osallistuttava aktiivisesti tarjoamalla resursseja, tietoa ja markkinatietoa.
”Innovaatio ja tieteellinen kehitys syntyvät yleensä akateemisissa piireissä, mutta jos hallitus ei luo tarvittavia olosuhteita ja yksityinen sektori ei ole mukana, järjestelmän toiminta on erittäin vaikeaa”, Paz toteaa.
Yritettiin saada kommentti maatalous-, karjankasvatus- ja elintarvikeministeriöltä, mutta vastausta pyyntöön julkaista tämä raportti ei saatu.
